Olen päättänyt, että tämä kierto pysyy aisoissa. Olen päättänyt, että kroppa palautuu normaalitilaan. Olen päättänyt ovuloida. Olen päättänyt tulla raskaaksi tässä kierrossa. Olen päättänyt etten saa uutta keskenmenoa.

Toistaiseksi ovulaatiotikut näyttävät erittäin selkeetä negaa (kp 14). En muista miten siinä viime 60 päivän kierrossa tässä vaiheessa oli - ehkä siinä oli enemmän viivaa kuin nyt. Voisiko tästä ajatella, että PCO olisi häipynyt taustalle eikä suotta härnää minua melko vahvilla viivoilla. Ei ennen kuin sitten vasta kun ovulaatio on käsillä. Tai sitten hormonitoiminta on taas totaalisen pysähdyksissä. En edelleenkään ymmärrä polin kantaa tapauksessani...

Huomasin taas ajattelevani vähän ilkeästi. Olen lähimmässä kaveripiirissäni ainoa, jolla on lapsi. Ja huomasin pelkääväni sellaista ajatusta, että joku kaverini saisikin lapsen. Koska sitten he voisivat pian saada toisenkin lapsen. Se mahtaisi tuntua tosi pahalle, jos itse olisin edelleen tässä tilanteessa.

En tiedä miten muut lapsettomuudesta kärsivät pystyvät käsittelemään tunteitaan tai selittämään niitä muille. On tosi surullista huomata ajattelevansa noin, vaikka yrittäisi kuinka etsiä elämästä positiivisia näkökulmia. Se on ihan hemmetin vaikeaa.

Ai niin, poikamme muskariporukan jäsen sai pikkusiskon alkuviikosta. Niin, siis sen siskon, joka sai alkunsa paljon sen jälkeen, kun me aloitimme toisen yrittämisen. Ei tämä vaan mene tasan, eikä edes melkein.

Joka tapauksessa olen nyt päättänyt, että nyt on meidän vuoro.